Emma Puikkonen

Emma Puikkonen

Emma Puikkonen

Valokuvaaja
Pertti Nisonen
Emma Puikkonen: Musta peili, romaani, WSOY, 2021. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokas 2023.

Ihminen ja öljy eivät ole erillisiä olentoja. Fossiiliset polttoaineet muodostavat näkymättömän perustan taloudelle ja yhteiskunnalle, ja jo 1800-luvulta alkaen me olemme eläneet fossiilikapitalismiksi nimettyä aikakautta. Öljy johdannaisineen on soluttautunut sisällemme ja kaikkialle elämäämme. Tämä on lähtökohta Emma Puikkosen romaanille öljystä, ihmiskunnan mustasta peilistä. Maagisen kaunis, valtavaan aiheeseen pureutuva romaani pakottaa ajattelemaan, ja sen mustat, kiiltävät pinnat heijastavat ikiaikaisia ja ajankohtaisia teemoja, kuten luonto- ja ympäristösuhdetta, ihmisen rohkeutta ja naisen roolia eri tilanteissa.

 

Episodimaisesti noin 150 vuoden aikajänteellä liikkuva tarina rakentuu havainnollisesti kolmen vahvan, toisiinsa kytkeytyvän naishahmon kautta, joista ensimmäisenä pääsee ääneen vuoden 1973 öljykriisin aikaan Amsterdamissa nuoruuttaan elävä Lotte Teer. Hän päätyy tekemään uraa Shell-yhtiössä, etenee johtavaksi ilmastonmuutoskonsultiksi ja on vuosikymmenet mukana peittelemässä tiedettyä totuutta öljyntuotannon aiheuttamista ympäristöhaitoista. 1800-luvun lopulla syntynyt tutkivan journalismin uranuurtaja Ida Tarbell vie lukijat Yhdysvaltain eteläisten osavaltioiden öljykentille, öljykapitalismin syntysijoille. Mustan kullan löytyminen saa aikaan öljyryntäyksen ja herättää ihmiset haaveilemaan rikkauksista, mutta näkymiä synkistävät nopeasti alan monopolisoituminen sekä havahtuminen siihen, kuinka peruuttamattomasti öljy muuttaa meitä. ”Ihminen ja roina alkavat mennä sekaisin, limittäin, kasvaa toistensa sisään”, Ida Tarbell toteaa romaanissa. Nuori ekoaktivisti Astrid Fuglesang elää 2020-luvun lopulla, jolloin öljyn asemaa energiantuotannon pohjana on alettu rajusti kyseenalaistaa. Osana uudenlaista tee se itse -ympäristövallankumousta hän tunkeutuu sabotoimaan yhä toimivaa öljylauttaa. Paljastuttuaan hän joutuu piiloutumaan purettavaksi vietävälle lautalle ja kohtaa siellä sisäisten ristiriitojen repimän Lotte Teerin.

 

Neljäs hahmo on liki jumalallisena elementtinä näyttäytyvä öljy, jonka vuosimiljoonainen tarina kulkee sykähdyttävän, pohtivan runon lailla muun tekstin lomassa. Se on kasaan puristunutta auringon energiaa, joka uneksii onkaloissa maan alla, pulppuaa esiin ja luikertelee ihmisten verisuoniin – se on ”elämää niin tiiviinä tahnana, että sitä ei antautumatta kestä”.

 

Emma Puikkonen (s. 1974) kuuluu Suomen tärkeimpiin nykyprosaisteihin ja tutkii teoksissaan päivänpolttavia aiheita ja ilmiöitä, joista ilmastonmuutos on noussut viime aikoina etualalle. Hän on koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja, ja kirjoittamisen lisäksi hän opettaa sanataidetta ja teatteria. Hänen teoksensa Eurooppalaiset unet (2016) oli ehdolla Finlandia- ja Tulenkantaja-palkinnon saajaksi, ja edellinen romaani Lupaus (2019) oli arvostelumenestys. Romaani Musta peili (2021) valittiin Runeberg-palkintoehdokkaaksi.