Guðbergur Bergsson: Þrír sneru aftur

Guðbergur Bergsson on syntynyt vuonna 1932 ja ehtinyt tehdä pitkän uran kirjailijana. 1960-luvulla hän kirjoitti vallankumouksellisia romaaneja, uudisti kertomakirjallisuutta sekä vastusti tulisieluisesti sovinismia, luokkayhteiskuntaa ja nöyristelyä. Hänen romaaneissaan nykyajan tavallinen kansa pääsi esille; kalastusteollisuuden työntekijät, merimiehet ja konttorirotat, vapaina stereotypioista. Tómas Jónsson samannimisestä romaanista on todennäköisesti Islannin kirjallisuuden tunnetuin toimistotyöntekijä, vanha ukko, joka vanhuuttaan makaa sängyssään ja muistelee elämäänsä ja aikojansa.

Guðbergur Bergsson on kirjoittamansa yli kahdenkymmenen romaanin lisäksi julkaissut runoja ja novelleja sekä kirjoittanut muistelmia, autofiktiota, artikkeleita ja esseitä ja ollut näin ollen yksi Islannin tuotteliaimpia kirjailijoita. Kääntäjänä hän on tuonut maanmiestensä ulottuville monia Espanjan ja Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden perusteoksia, kuten Miguel de Cervantesin Don Quijoten ja Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyyden sekä Jorge Luis Borgesin, Júan Rulfon ja monien muiden teoksia.

Sadan vuoden yksinäisyyden käännöksen jälkisanoissa Guðbergur Bergsson toteaa: ”Sadan vuoden yksinäisyyden kertojatyyliin liittyy jonkinlainen raamatullinen tunnelma, ja aihe lienee peräisin Mooseksen kirjasta. Hamsun taisi ensimmäisenä kirjailijana käyttää tätä myyttiä modernissa muodossa tuoden sen maan pinnalle romaanissaan, jossa kansa vaelsi halki vuorten ja aavikon tavoitellen satoa uudessa muodossa. Sitten tähän luvattuun maahan nousi kylä, tai Suvitupa kuten Halldór Laxnessin romaanissa Läpi harmaan kiven, joka autioitui nousukauden jälkeen, mitä seurasi ihmissielun sukurutsa ja vedenpaisumus. Eri kirjailijat ovat toistaneet tätä vanhan testamentin kertomusta lukuisina eri variaatioina joko onnistuneesti tai vähemmän onnistuneesti.  Tapahtumat ovat usein sijoittuneet maihin tai maa-alueille, jotka kerran muodostivat uuden maailman, mutta jotka sittemmin on menetetty. Usein kyseessä on sukuromaani lutherilaisessa tai kommunistisessa hengessä, joka käsittelee syntiä erityisen rappiollisesti ja asettaa tavoitteekseen toimia yhtä aikaa kansallissymbolina, rankaisevana piiskana ja rakkaudenosoituksena sukutilaa kohtaan. Tunnetuimpia tämän tyyppisten viharakkausromaanien kirjoittajia ovat Hamsun, Faulkner, Laxness, Rulfo ja Marquez.”

Knut Hamsun kirjoitti tästä maailmasta kaipauksen valossa, Halldór Laxness kuvasi sitä pysähtyneisyyden maailmana ja toivottomana kamppailuna päivittäisestä leivästä, mutta Guðbergur Bergssonin romaanissa ei esiinny näitä aspekteja. Hän kääntää kuvion päälaelleen ja eikä hyödynnä perinteistä reseptejä; rankaisevasta piiskasta ei ole puutetta ja se nousee toisinaan iskemään korkealta; rakkaudentunnustukset ovat puolestaan kaksitulkintaisia elleivät jopa monitulkintaisia.  Sydämellisyys ja ironia taistelevat tilasta.

Romaanin Þrír sneru aftur (Kolme miestä palasi, suomentamaton) tapahtumat sijoittuvat syrjäkylillä sijaitsevalle maatilalle kalastajankylän kupeessa Islannin etelärannikolla. Tämä eristyksissä ja syrjässä sijaitseva paikka täyttää tehtävänsä sellaisena tunnettuna kirjallisena motiivina, johon Guðbergur Bergsson viittaa jälkikirjoituksessaan. Tila on tavallaan kansallissymboli.  Tilalle saapuu yllätysvieraita, jotka tuovat mukanaan uuden ajan hengen. Romaanin keskiössä on kaksi tyttöä, jotka äiti on jättänyt; isovanhemmat, jotka toimivat tytöille isänä ja äitinä; omituinen ja uppiniskainen tilan poika; ja lisäksi kalastajakylän poika, joka toisinaan oleskelee tilalla äitinsä sairauden vuoksi. Tähän yksioikoiseen maailmaan tunkeutuu kolme ulkomaalaista miestä: ensin kaksi englantilaista turistia, vasemmistolaisia tutkijoita, jotka ihastelevat Islannin luontoa, ja sittemmin saksalaismies, jonka on pysyteltävä piilossa.  Kaikki kolme palaavat takaisin, englantilaiset sotilaina ja saksalainen turistina.  Romaanin alussa tila on eräänlainen turvapaikka, joka edustaa tuttua turvallisuutta ja pysähtyneisyyttä, mutta vähä vähältä ajan vedenpaisumus on irti: miehitys, sota, yhteiskunnan rakentaminen ja modernisointi. Amerikkalaisjoukkojen ilmestymisen myötä koko yhteiskunta kääntyy päälaelleen, elämä mullistuu täysin ja joukkojen vetäytyessä turismi ottaa vallan. Tyttöjen äiti muuttaa kalastajakylään, tapailee sotilaita ja muuttaa Yhdysvaltoihin.  Lisäksi romaanissa esiintyy myös kirja, jonka nimi Kolme miestä palasi on sama kuin Bergssonin romaanilla. Se kertoo haaksirikkoutuneista, ja kalastajakylän poika lukee kirjaa tilalla oleskellessaan, kun äiti on sairaalassa.  Amerikkalaisjoukot palaavat takaisin sodan jälkeen, nyt puolustusvoimien edustajina, ja kaikki on yhtäkkiä toisin.  Kaikki yrittävät päästä armeijan leipiin, ja sosiaalinen nousu kulkee usein rinta rinnan nöyristelevyyden kanssa.  Lukija saa kuitenkin luoda realistisen kuvauksen pohjalta oman tulkintansa, ja teoksen ymmärtäminen riippuu siten suurelta osin arvoistamme ja ihmiskäsityksestämme.

Knut Hamsun skrev om denne verden i lyset af savnet, Halldór Laxness skildrede den som en verden af stagnation og håbløs kamp for det daglige brød, men hos Guðbergur Bergsson er disse målestokke fraværende.  Han vender det hele på hovedet og følger ingen på forhånd givne opskrifter; men den straffende pisk mangler bestemt ikke, og hæves undertiden højt til slag; kærlighedserklæringerne er derimod mere tvetydige, for ikke at sige mangetydige.  Inderlighed og ironi kæmper med hinanden.

Fortællingens scene i Tre mand vendte tilbage er en afsidesliggende gård på landet, ikke langt fra en fiskerby ved Islands sydkyst. Dette isolerede og afsides sted udfylder rollen som ramme om det kendte litterære motiv, som Guðbergur Bergsson taler om den ovenfor citerede efterskrift.  Gården er en slags nationalsymbol. Den får uventede besøg, og tidens forvandlinger kommer brasende ind. I romanens centrum står to piger, der er blevet forladt af deres mødre; mormoren og morfaren, som for pigerne træder i mors og fars sted; og sønnen på gården, egensindig og gnaven; samt en dreng fra fiskerbyen, som undertiden opholder sig på gården som følge af sin mors sygdom.  Ind i denne ensformige verden træder nu tre udenlandske mænd, først to engelske turister, venstreorienterede akademikere, som er overbeviste om, at Island er en naturperle, og siden hen en tysker, som er nødt til at holde sig skjult.  Disse tre vender tilbage, englænderne som soldater og tyskeren som turist.  I begyndelsen af romanen er gården en slags fristed, der repræsenterer uforanderlighed og stagnation, men lidt efter lidt bryder tidens syndflod løs: besættelse, krig og samfundsopbygning, moderniteten kort sagt.  De amerikanske tropper dukker op og sætter hele samfundet på den anden ende, forvandler livsformerne totalt, og da tropperne drager bort, tager turistindustrien over. Pigernes mødre flytter til fiskerbyen, møder soldater og flytter til USA.  Derudover optræder der også i romanen en bog med samme titel som romanen, Tre mand vendte tilbage, en beretning om skibbrudne, som sønnen på gården læser for drengen fra fiskerbyen, mens denne bor i hjemmet, fordi hans mor ligger på hospitalet.  Efter krigen vender de amerikanske tropper tilbage, nu som mandskab i forsvarsstyrken, og dermed forandres alting.  Alle forsøger at få arbejde hos tropperne, og den sociale opstigning går tit glimrende hånd med serviliteten.  Dog bevirker den realistiske fremstilling, at det bliver læseren selv, der fortolker, og vores forståelse af værket afhænger dermed i betydeligt omfang af vores eget værdisæt og af den menneskeopfattelse, vi hver især møder op med.