Gunnar Helgason ja Rán Flygenring

Gunnar Helgason piirtää Bannað að eyðileggja -kirjassaan (”Tuhoaminen kielletty”, suomentamaton) vakuuttavan kuvan tarinan päähenkilöstä Alexander Daníel Hermann Dawidssonista. Kuva on suorasukainen, mutta samalla herkän ymmärtävä ja mainion humoristinen. Alexander kokee maailman aivan erityisellä tavalla, ja tällä on sekä kielteisiä että myönteisiä vaikutuksia hänen elämäänsä. Yksi asia on alusta lähtien selvä: lukija on Alexanderin puolella, ja juuri tässä piilee kirjan vahvuus. Samastuminen Alexanderiin on moniulotteista, ja pojan ja maailman yhteentörmäykset harmittavat lukijaakin.

Kirjassa toistuu vahvasti tärkeä ajatus, jonka mukaan kaikki – niin isot kuin pienetkin – on kohdattava heidän asemastaan käsin. Kaikki ansaitsevat kunnioitusta, ja suurin osa meistä kokee kaikenlaisia vaikeuksia, joilla on monimutkaisia vaikutuksia arkielämään. Lukija eläytyy konflikteihin, joita Alexanderilla on itsensä ja muiden kanssa. Hänellä on syystä tai toisesta vaikeuksia ylläpitää ystävyyssuhteita muiden kanssa. Syynä on mitä todennäköisimmin ADHD. Pohjalla on myös suuri suru: Alexanderin äiti on kuollut, ja äidin kohtalo selviää vasta, kun tarina on jo edennyt pitkälle. Suru on jäänyt käsittelemättä, ja lukija saa vahvoja viitteitä siitä, että myös Alexanderin isä on surun murtama ja epävarma siitä, miten auttaisi poikaansa elämän ja kuoleman kohtaamisessa.

Gunnar Helgason pitää ohjaksia käsissään mestarillisesti, koska hän antaa Alexanderin voinnin määrittää kertomuksen tahdin. Näin hän valottaa lukijalle ADHD:n isoa merkitystä pojan elämässä. Tahti kiihtyy, kun Alexander menettää otteen päiväohjelmastaan eikä selviä enää stressaavasta järjestelmästä soivine herätyskelloineen, jotka muistuttavat häntä futistreeneistä ja pukeutumisesta, pesukoneista, läksyjen luvusta, koulurepuista ja päällystakeista. Yhtäkkiä karuselli seisahtuu, kun Alexander havaitsee kissan ja unohtaa kaiken muun. Samalla kertomuksesta tulee rauhallisempi, mutta jännite säilyy, sillä lukija ymmärtää järjestelmän olevan menossa raiteiltaan.

Kirjan on kuvittanut Rán Flygenring. Vahvat ja lähes väreilevät tussipiirustukset kuvaavat Alexanderin sisäistä näkökulmaa ja osoittavat, miten poika kamppailee hyperaktiivisuutensa kanssa selvitäkseen elämästä. Toisinaan kuvapinnalla vallitsee täydellinen kaaos, ja toisiaan näkyvissä on vain jokin yksittäinen asia, joka on vanginnut Alexanderin mielenkiinnon kokonaan. Piirustukset ovat kirjan tekstin tavoin hyvin mielikuvituksellisia, humoristisia ja aihepiiriä kunnioittavia.

Bannað að eyðileggja on huomionarvoinen ja hyvin kaivattu lisä islantilaiseen lastenkirjallisuuteen, koska lähes kaikki tarinaa kuljettavat henkilöt ovat ensimmäisen, toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajia. Alexanderin isä on puolalainen työmies, ja tyttökaveri Sóley Pakpaolla on thaimaalainen äiti. Alexander ja Sóley jakavat maahanmuuttajalasten kokemusmaailman, johon kuuluu perheenjäsenten tulkkaaminen näiden lääkärikäynneillä. Päähenkilöiden vähemmistötausta ei kuitenkaan ole tarinan pääasia. Etniseen taustaan ei kiinnitetä huomiota, eikä kirjailija koskaan puhu erikseen islantilaisista. Näin lukija ei kohtaa etnisyyteen perustuvaa toiseuttamista. Juonta pohjustavat politiikka, ihmisoikeudet ja yleisinhimillinen suru, mutta kertomus on silti sukkela. Arkipäiväiset asiat, kuten lasten ja nuorten rakkaus, kotityöt ja ongelmalliset vanhemmat, kohdistavat huomion kaikkia ihmisiä yhdistäviin asioihin. Ne ovat viime kädessä tärkeämpiä kuin kaikki se, mikä meitä erottaa.

Gunnar Helgason (s. 1965) on näyttelijä, ohjaaja, tv-juontaja ja kirjailija, joka on julkaissut lukuisia suosittuja ja palkittuja lastenkirjoja. Hän oli ehdolla Astrid Lindgren -palkinnon saajaksi vuonna 2022. Rán Flygenring (s. 1987) on vapaa kuvittaja ja kirjailija. Hän on julkaissut yli kymmenen kirjaa, joita on käännetty lukuisille kielille, ja saanut niistä useita palkintoja ja kunniamainintoja.