Kirjoitus: Arktis – elävä alue
Elisabeth Aspaker, pohjoismainen yhteistyöministeri ja kalastusministeri
Dagfinn Høybråten, Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteeri
Viiden Pohjoismaan arktisessa yhteistyöohjelmassa etusijalla ovat alueella asuvat ihmiset. Pohjoismaiden ministerineuvoston yhteistyöohjelma on johtanut satoihin hankkeisiin, arktisella alueella toteutettuihin aktiviteetteihin ja poliittisiin aloitteisiin, joiden aiheina ovat olleet ilmastonmuutos, ympäristö ja luonto, kestävä kehitys, terveys, kulttuuri ja osaamisen kehittäminen. Aloitteilla on yksi yhteinen tavoite: varmistaa kestävä kehitys arktisen alueen luontoa ja väestön hyvinvointia kunnioittaen.
Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien haasteiden ratkaisemiseksi meidän on tärkeää muuttaa käsitystämme arktisesta alueesta. Emme voi enää nähdä sitä autiona jäämonumenttina vaan elävänä alueena, jota on kehitettävä yhteistyössä alueen asukkaiden kanssa.
Arktisella alueella asuu yli neljä miljoonaa ihmistä, melkein yhtä paljon kuin koko Norjassa. Kuitenkin alue mainitaan vain harvoin tiedotusvälineissä. Kansainvälisissä neuvotteluissa on tärkeää ottaa huomioon myös arktisen alueen väestö, ja meidän on kunnioitettava heidän itsemääräämisoikeuttaan ja oikeuttaan kehitykseen.
Asuttu alue
Arktisen neuvoston 15. toukokuuta 2013 hyväksymän Kiirunan julistuksen mukaan Arktis on ennen kaikkea asuttu alue. Sanamuoto on tärkeä varsinkin alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamiseksi. Arktisella alueella ovat jääkarhujen lisäksi uhattuina alueen ihmisten perinteiset elinolot.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevaan tutkimukseen panostetaan paljon kansainvälisesti, ennen kaikkea Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta arktisen alueen terveys- ja yhteiskuntaoloja koskevaan tutkimukseen on investoitu varoja miltei pelkästään Pohjoismaissa. Yksi syy on se, että useimmat arktisen alueen asukkaista ovat Pohjoismaiden kansalaisia.
Elinkeinoelämän kehitys
Napajäätikön sulaminen mahdollistaa merireitin perustamisen Euroopan ja Aasian välille. Arktinen neuvosto ja Pohjoismaat laativat parhaillaan arktisen merenkulun ohjesääntöä (Polar Code), jonka on tarkoitus valmistua vuoden 2014 loppuun mennessä. Ohjesääntö ei määritä, saako alueella harjoittaa laivaliikennettä, vaan se asettaa tiukat vaatimukset, joita kaikkien Arktiksen tai Antarktiksen alueella laivaliikennettä harjoittavien on noudatettava.
Pohjoismaiden hallitusten yhteistyöelin Pohjoismaiden ministerineuvosto on toiminut tarkkailijana Arktisessa neuvostossa vuodesta 1996 lähtien, ja kaikki Pohjoismaat pitävät tärkeänä, että arktista aluetta kehitetään kestävänä ja modernina hyvinvointiyhteiskuntana. Pohjoismaiden ministerineuvosto osallistuu aktiivisesti Arktisen neuvoston tekemään arktisen alueen elinkeinoelämän kestävyyttä edistävään työhön.
Elinkeinoelämän ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta korostetaan muun muassa kytkemällä yhteiskuntavastuu elinkeinoelämässä tehtäviin panostuksiin. Öljy- ja kaivosteollisuudelle sekä laivaliikenteelle avautuvat uudet mahdollisuudet tuovat mukanaan erilaisia riskejä, joita ovat muun muassa öljyvuodot, uudet ilmastopäästöt sekä paikallinen saastuminen, ja elinkeinoelämän toimijoiden on tärkeää pyrkiä ehkäisemään niiden esiintymistä.
Pohjoismainen ympäristöpanostus
Öljyteollisuuden ja laivaliikenteen mahdolliset onnettomuudet uhkaavat ympäristöä eniten. Kiirunassa toukokuussa 2013 järjestetyssä Arktisen neuvoston ministerikokouksessa allekirjoitettiin sitova sopimus merellä tapahtuvien öljypäästöjen saneerausta koskevasta yhteistyöstä. Sopimus velvoittaa kahdeksaa arktisen alueen maata tekemään yhteistyötä öljyntorjunnassa, tiedottamaan ja auttamaan toisiaan onnettomuustapauksissa sekä järjestämään yhteisiä valmiusharjoituksia.
Vuonna 2013 perustettiin myös uusi ympäristöystävällistä kaivosteollisuutta edistävä yhteistyöohjelma nimeltä NordMin. Tavoitteena on luoda perusta Pohjoismaiden kaivosteollisuuden kestävälle kasvulle ja vahvistaa samalla teollisuuden kilpailukykyä.
Pohjoismaiden ympäristöministerit sopivat Huippuvuorten julistuksesta maaliskuussa 2012. Nyt ympäristöministerit keskustelevat konkreettisista ekosysteemipalveluja koskevista ehdotuksista sekä jatketuista yhteisistä toimista lyhytikäisten ilmastoon vaikuttavien yhdisteiden vähentämiseksi. Pohjoismaiden yhteisillä ilmastoinvestoinneilla on tähän mennessä onnistuttu vähentämään CO2-päästöjä määrällä, joka vastaa 10,2 miljoonaa Oslon ja Pariisin välistä edestakaista matkaa.
Arktisen alueen ympäristöjalanjäljen aiheuttajana ei ole pelkästään arktinen alue itse vaan ennen kaikkea muu maailma. Yksittäiset maat eivät voi ratkaista arktisen alueen haasteita, vaan siihen tarvitaan tiivistä yhteistyötä arktisen alueen maiden välillä, niin alueellisesti kuin maailmanlaajuisestikin. Tämä on Pohjoismaiden ministerineuvoston arktisen yhteistyöohjelman pääajatus.
Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran norjalaisessa Verdens Gang -lehdessä 19. tammikuuta 2014.
