Henriikka Tavi

Henriikka Tavin kolmannen runokokoelman nimi Toivo voi vaikuttaa paradoksaaliselta. Runoissa on synkkä ja surumielinen pohjavire, ja ne käsittelevät kuoleman, katoavaisuuden ja menetyksen kaltaisia aiheita. Ristiriita on ilmeisimmillään toisessa osiossa, jolla on sama nimi kuin kirjalla ja joka päättyy lakoniseen listaukseen oman käden kautta kuolleiden ihmisten nimistä ja heidän syntymä- ja kuolinvuosistaan.

Tavi kertoo haastattelussa, että varsin pitkän kypsyttelyn vaatinut kokoelma perustuu traagiseen perhetapahtumaan. Tästä huolimatta Toivoa ei pidä lukea kapean omaelämäkerrallisesta näkökulmasta, eikä se moiseen taivukaan. Teoksen keskeisin interteksti on tanskalaisrunoilija Inger Christensenin kuulu sonettiseppele Sommerfugledalen, joka tarkoittaa perhoslaaksoa. Perhonen on mukana monissa Tavin runoissa, ja se symboloi elämän hetkellisyyttä ja haurautta, mutta myös sen piilevää kauneutta ja muutosvoimaa. Kokoelman avaus- ja päätösrunoilla on sama nimi ”Kehtolaulu”. Niissä on neljä nelirivistä säkeistöä, joissa luetellaan perhosten nimiä: ”Haapaperhonen, hallakehrääjä / kylmäperhonen, havununna / heinähukka, hukkasiili / -käs, herukka rukka, lasisiipi.”